tutuhkoa jorinaa

ei mitään vaisua, ei valjua
ei vettä haaleaa
särmiä pitää olla
mihis muuten tartutaan
tai mistä otetaan
kun elämän virta juoksuttaa
heittelee ja pyörittää
       henkistä läskiäkin pitää koota
       sulatella sitten, aikana niukempana
niin kuin joen kivet hioutuvat
niin tekee ihminenkin
tasaantuu ja rauhoittuu
hymyyn taittuu lopulta tiukempikin suu
       sitten kun se vihdoin itseään voi sinutella
       omaa selkää taputella
       huomata että olipas metka retki
mutta nyt, tulkoot mitä vaan
hengissähän selviää
kun malttaa pitää korkella pään
       joskus toki pidättää hengitystään
elämäähän tämä vain on
       ikuisuuden matkamittarissa
       äärettömän lyhyt nanopätkä