maalaus

Runokuva syntyy sanoista, maalaus väreistä. Aila Meriluoto kirjoittaa esikoiskokoelmassaan "Lasimaalaus" (kokoelmassa on useita runoja vertautuen maalaustaiteeseen), jossa runo nimeltään "Viimeiset akvarellit" alkaa säkeillä "Kera loistavan syksyn hitaasti sammui pois / hänen paletistaan heleitten värien tuli. / Hän sieluunsa katsoi, ja oli kuin sielläkin ois / sama tihkuva päivä, mi ulkona usvaan suli."

Runosi tavoittaa samoja tunteita Meriluoto runossaan, mutta sinun runossasi on toivo syvästi mukana, vaikka pieninä "toivon pilkahduksina", tähtikuvioina yötaivaalla. Vaikka maalaus pirstoutuu, se ei ole kaiken loppu, vaan pienistä pirstaleista toivo kokoaa uuden teoksen, pirstoutuneen veroisen. Luonto on ikuisesti uudelleen luova, ja se antaa meille toivoa tulevaan. Runosi säilytän sydämessäni. Se antaa toivoa myös minulle. Kiitos siitä! 

Upea runo, lopussa suuri lohtu.  :) 

Tyylikäs,vahva runo.

Erittäin hyvin kuvailtu sekä oikeaa, että mielen maisemaa.