Joku takkutukkatyttö
sisälläni elää
se pyllistelee
säädyllisyydelle
hymyilee vinosti
muotti-ihmisille
...
Vaikka se on
kehoni vanki
on sillä
kuitenkin vapaus
puhaltaa ajatukset
tuuleen
purkaa
viha ja rakkaus
salamoiksi
runoilijan
taivaalle
...
Avaruus on
sen musta tie
jota tähdet
valaisevat
...
Se tietää
miten kaiken
rajalla eletään
sillä sisäpiirissä
se tuntee olonsa
ulkopuoliseksi
...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rosa L juohtui mieleeni teksteistäsi.
Runosi sisältö kiehtova niin kiehtova
Vahvaa ja pohtivaa, hieno runo
Mielenkiintoinen ja ihanan
riivattu runo, siis saa eittämättä
lukijansa pitämään sen sisällöstä. <3
Alun hymyily kasvaa hyvin loppua kohti mittoihin, joihin jää kiinni.
Upea upea.
Tosi hienosti runosi puhaltelee ajatuksen sisältään lukijalle pureskeltavaksi. Kaikki jäsentelyt ja jaot ovat pirun hyvin onnistuneita ja yhdessä mitä mainioin kokonaisuus.
Hieno fiksu mukanaan kuskaava runo.
Pidin, pidin. Tää on helppo avoin ja varmaan tosi.
Kiitos vain hyvästä runosta.
Hyvä, varsinkin loppu toimi minulle. Nurkasta on mukava räksyttää muille :)
Sivut