Haikea tuomenkukka tuoksujen matkalla
maiseman herkkyys kaivaa esiin melankolian
Kun unen jälkeen tuntee totuuden
se sokaisee jokaisen omalla itsekkyydellään
Saa tukehtumaan herkänkin tunteen
vaipumaan uneen ikuiseen, pitkäjänteiseen
Mukaasi kahlaamaan,
sokeana seilaamaan
Kaipuuta vai puuta kai vaan
miettien mitävaan
ei pääse pakoon kaipaustaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Semmosta se ku ikävöi. Hyvin laitettu!
kaunis, herkkä, haikea, kaipaava runo! toivottavasti oli paljon ''ylistys -sanoja'' kommentissani! haluan vain vielä sen verran sanoa, että todella, toooodella upea runo!!! :)
Kaunista sanailua. "Kaipuuta vai puuta kai vaan" pisti hymyilyttämään, oivallinen säe!
Sivut