Porokoira kairassa.
Mikä miehen kairaan vie, missä yksinäisyys on
siellä porot äijän lie. siellä on olo rauhaton.
On sinne niin pitkä tie, siellä vasat yksin on
Äijä kairaan koiran vie, on siellä elo koruton.
Ei auta mahti maa, kunnes koira vainun saa,
siellä ahma ahdistaa ja porot suolla teurastaa.
Porokoira haukahtaa ja merkin poroäijä saa,
ahman jälki kaameaa, porot suolla vaikertaa.
Poromiehen vahva käsi raadon teurastaa,
veret vasan kurkusta kairaan lasketaan.
kyynel äijän poskelle kyllä vierähtää,
kun poronvasa marjamättäällä nytkähtää.
Äijän puukko verinen kohti taivasta kohoaa,
siell poromies yksin vannoo raakaa kostoaan.
Peto saa juosta kairassa pitkää juoksuaan,
porokoira silloin ahmasta uuden vainun saa.
Ei auta petoa mikään, ei kesä eikä talvikaan,
porokoiraa kukaan ei pysty lahjomaan.
Peto viimein notkahtaa, kun kuulan kalloon saa,
nyt rauha on tullut, kairassa koira paimentaa.
"Porokoira kairassa tokkaa paimentaa, mukana on aito lapinmies joka lemuaa.
Ei siihen auta rexonat, ei myöskään saippuat, sen tietää nuo neidot kairan koreat.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
realismia eli hyvä
Cuul!
Tää oli vähintäänkin atavistinen mikrokosmos leukuineen ja vesureineen suunnattoman taivaan alla.
Itse rämmin aikoinaan Vätsärissä, eikä siinä oikein ollut mitään järkeä.