Ja niin minä istun
keittiön pöydän ääressä.
Kahvi on jo tippunut
mutta siellä hän vielä nukkuu
minun sängyssäni.
Rikon vahakankaan pintaa
omalla avaimellani.
Röyhkeää!
kirjoitan sanomalehden kulmaan.
Siitä hän sen herättyään lukee
muttei ymmärrä sanan tarkoitusta.
Odotan vielä hetken
mutten odotakaan
vaan lähden.
En palaa ennen pimeää.
Selite:
Kauan kauan sitten kirjoitettu runo! Aivan ensimmäisiä mitä olen ikinä kirjoittanut. :) Kommentointi olisi suotavaa! ;)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
