Tiedän sen ilmeestä,
kuva terävöittyy menneestä.
Pala palalta kuin mosaiikki,
murtuu alla paineen.
Tiedän sen tapahtuneen,
maailma jää rullaan paikoilleen.
Pian paikoilleen jämähtää,
tekee jotain mikä säväyttää.
Naama vääristyy tuskasta.
Sie et tiedä mitään, sie et tiedä.
Kilpesi murtuu lopulta.
Ne rotat ei tiedä mitään - ei tiedä.
Haava ei katoa unohtamalla,
parane ei siirtämällä.
Muistatko vielä sitä päivää,
ei silloin leikitty ystävää?
Naama vääristyy...
Selite:
Kaivoin 15-16 -vuotiaana kirjoittamiani tekstejä. Poimin muutaman teille nähtäväksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kyllä siitä osaa tehdä ruman asian
nm.kokemusta on..
Tämä oli varsin puhutteleva.
Loppu vain ei auennut minulle..
''Naama vääristyy tuskasta.
Sie et tiedä mitään, sie et tiedä.
Kilpesi murtuu lopulta.
Ne rotat ei tiedä mitään - ei tiedä.''
En yleensä pidä murresanoista runoissa
(vaikka itsekin niitä käytän!..ristiriitasta..)
mutta tässä se toimi.
Toi pientä söpöyttä ja viattomuutta runoon.
Ihana.