kuinka hän säteileekään
minulla on päälläni vanha anorakki
punainen ja sillä tavalla leveä
että taskuun mahtuisi koalavauva eikä kukaan huomaisi
se oli pilvinen iltapäivä Korkeasaaressa
me voitaisiin viedä toi pienin noista kotiin
nauroit
ja minusta se oli typerä ajatus
sekä jaloissa kumisaappaat, vähän isot
pohjissa vaipuneita rakkaudenpalasia
ne painavat
paljon
ja jälkiä jalkapohjiin
nyt kun hän säteilee
nyt kun minun taskuni on tyhjä
askel raskas
ja sydän lohkeilee
koalavauva piilossa punaisen anorakin alla
ei tunnu enää yhtään typerältä
sinä olisit varmasti syöttänyt sille pähkinöitä
minä olisin sanonut:
eivät koalat syö pähkinöitä
mutta se olisi tarvinnut meitä kaksi
pähkinäpussin ja pörröisten koalankorvien yllä
meidän katseet olisi taas kohdanneet
ja kasvaneet samaan suuntaan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
