Nimetön

tippuu sydämmessäni yönsininen lasi
lasi rakkauden

paiskautuu se sirpaleiksi
yönsinisiksi

viimeinen suudelma

sinut jätän kuihtumaan
kuin hauras, hento
myrkynvihreä kukka

lähden nyt
mutta sovitaan
että vielä tavataan

kaupunki vaihtuu uuteen
jätän sinut taakseni
kyynel kasvoillani

toivon,
että kun vuosia kulunut
tapaamme yllättäin vaaleassa rakennuksessa
katsomme toisiamme silmiin
ja halaamme ystävällisesti hymyillen