Työmiehen kädet
ja älykön mieli,
hyväksyvä hymy
ja terävä kieli.
Vakavat silmät
ja tulinen tunne,
viileät virkkeet
ja polttava enne.
Kosketus herkkä
on surun pelote,
samalla vahva
on miehinen ote.
Arjessa vahva
kun otteeni horjuu,
tarpeessa läsnä
vaan turhuuden torjuu.
Toiveeni ainut
ja sydämen taakka,
unien aihe
jo ikävään saakka.
Sellainen on hän.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienosti kuvattu hänet, joka on ikävöinnin kohde. Pidin kovasti runostasi.
Kuvauksen perusteella taitaa olla melkoinen kultakimpale ;) Hyvin kirjoitat, pidän tämän runon "perinteisestä" riimityylistä.