1. Kuljen katua ilman valoa, / ilman karttaa, kompassia. / Kuljen pimeään, minne kenenkään / silmät tuskin seuraa ketään.
Kuljen eteenpäin, jotta yksin jään. / Kukaan ei saa koskaan tietää / mitä häpeän yhä enemmän, / enkä itsessäni siedä.
Kerto: Pimeässä, myrskyn alla pakenen mä turhaan. / Mistä saisin voiton? / Minne laitan toivoni, kun / pimeässä, mysrkyn alla olen ilman suuntaa. / Kuinka voisin luottaa, / turvata nyt näkymättömään / Jumalaan?
2. Omin voimin käyn yhä eteenpäin. / Rakot polttaa nivusissa. / Minä horjahdan, ojaan romahdan, / enkä tahtois enää jatkaa.
Olen väsynyt, täysin uupunut. / Olen kulutettu puhki, / enkä halua, en jaksais toivoa, / että täältä voisin nousta.
Kerto: Pimeässä...
3. Kerran viimeisin lausun rukouksen. / Pääni alas asti painan. / Ääni kaukainen, silti läheinen / minun vierelläni huokaa.
"Älä yritä, älä jännitä. / Ole sellainen, kuin olet. / Minä rakastan, sinut haluan / vikoinesi, puutteinesi."
Kerto: Pimeässä, myrskyn alla pakenen mä turhaan. / Sinä annat voiton. / Sinä kannat toivoni, kun / pimeässä myrskyn alla olen ilman suuntaa. / Sinuun minä turvaan. / Sinä olet Lunastajani, / kaikkeni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
niin koskettavin sanoin kirjoitat, Jumala on niin moniselitteinen juttu henkilöhohtainenkin, pelastaja, sinä kirjotat hyvin, toivon että jakast, että et uuvu kesken matkan, että vaikka uupuisit antaisit itselesi aikaa lepoon, sillä elämä kantaa, uskothan, jaksathan, tämä on upea runo
Sivut