Mies Yksinäinen

Kuun pimeydessä syvimmissä varjoissa istuu ja itkee yksinäinen mies, hän kokenut monia takaiskuja elämässään.
Menettänyt hän on kaiken toivon elämään ja onneen jota hän ennen ylpeänä kantoi käsivarsillaan, nyt vain raskas on tuskan taakka miehen kannettavana, aivan liian raskas.
Ei näy toivo tämän miehen elämässä vaikka kuinka yrittää kaivaa positiivisia asioita , aina tulee vaan mieleen surua ja kurjuutta jota tämä mies on kestänyt jo monet kuukaudet.
Ei kuunneltu hänen sanojaan ei uskottu hänen neuvojaan, jätettiin hänet yksinäiseksi ja avuttomaksi kun kukaan ei huolinut häntä seurakseen.
Nyt Mies yksin vain istuu ja huutaa elämän julmaa kohtaloa.
Päättää hän tänään lopullisesti kadota ja jättää tämän kaiken taaksensa.
Miehen mielestä maailma on muuttunut liian sairaaksi paikaksi elää kun kaikki luottamus ja kunnioitus toisia kohtaa ovat hävinneet.
Vielä kerran mies kiertää vanhat tutut paikat ja miettii niiden hyviä ja huonoja tapahtumia,
muistaa hän kallion jossa kerran tämän tytön tapasi johon ensisilmäyksellä ihastui ja syvästi rakastui, vaan mies teki virheen joka tuhosi kaiken,
korvannut hän on kaiken ja rakkaus on pysynyt yhtä vahvana kuin alusta asti mutta tyttö ei enääö huomaa tätä miestä,
Nyt vain miehen sydämen paikalla on syvä reikä jonka hän joskus toivoisi että tämä tyttö tulisi ja korjaisi tuon paikan miehen sydämestä.
Mies voi vain odottaa.