![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> epeli kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-844-1440906269.jpg?itok=Bz9ym26q "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> epeli kuva")
Sateesta tuoksuu
vehmas, nuori koivu
pisarahelmet
hehkuu, kimaltaa.
Heräilee tuuli,
pisarat pois tippuu,
kristallivälke
sammuu, katoaa.
Mieleni yössä
sadekuuro käynyt,
hämärät
muistikuvat kirkastuu,
kohoaa lapsuusajan
jyrkkä rinne,
metsojen soidinkumpu
paljastuu.
Surua tunnen,
kummun laella seison,
näen luonnon tuhon,
ruman louhoksen,
rotkossa kuultaa
kirkas sadevesi,
pinnassa kuvat
aarnimäntyjen.
Eletyt päivät
eivät palaa enää,
tuleviin katson,
pelkään, värisen.
On luonto sairas,
alkuvoimat järkkyy
raiskattu maa
nyt suree itkien.
Jää louhos taakse,
seuraan metsän reunaa,
mättäillä kukkameri aaltoaa,
suokukka hehkuu
mielen ilon punaa
ja lakka viestii
rauhaa valkeaa.
vehmas, nuori koivu
pisarahelmet
hehkuu, kimaltaa.
Heräilee tuuli,
pisarat pois tippuu,
kristallivälke
sammuu, katoaa.
Mieleni yössä
sadekuuro käynyt,
hämärät
muistikuvat kirkastuu,
kohoaa lapsuusajan
jyrkkä rinne,
metsojen soidinkumpu
paljastuu.
Surua tunnen,
kummun laella seison,
näen luonnon tuhon,
ruman louhoksen,
rotkossa kuultaa
kirkas sadevesi,
pinnassa kuvat
aarnimäntyjen.
Eletyt päivät
eivät palaa enää,
tuleviin katson,
pelkään, värisen.
On luonto sairas,
alkuvoimat järkkyy
raiskattu maa
nyt suree itkien.
Jää louhos taakse,
seuraan metsän reunaa,
mättäillä kukkameri aaltoaa,
suokukka hehkuu
mielen ilon punaa
ja lakka viestii
rauhaa valkeaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut