joka hetki kun olen luonasi toivoisin sen olevan ikuista jos edes voin sanoa tietäväni ikuisuudesta....ikuisuuss yksinäisyydessä ...siitä voin sanoa jo jotain... rakastan sinua ja olet vienyt minut pois siitä pelosta jota luulin kokevani ikui8sesti...... kuva joka oli silloin päässäni kun makasin yksin sänkyssä kyyneleet vierien tyynylle kun luulin ikuisuuden olevan tuskaa onkin vähitellen poissa...opetit ikuisuuden olva tätä elämää jota me elämme...rakkautta ja tunne joka kasvaa kasvamistaan jolloin voin sanoa olevani elossa...olen ikuisesti sinusn... se on ikuisuutta,jos tarvitsee toista elääkseen tahdon se olevan sinä...en eläää olekkaan pimeydessäää...luulen käveleväni kohti aurinkoa....
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
