Toimistossa

Tietokone ei tulosta tulevaisuutta,
menneisyys odottaa arkistoimista
ja juuri nyt makaa edessäni asiakirjoina,
jotka eivät edes ole luettavassa kunnossa.
Sihteerit vaihtuvat niin tiuhaan,
ettei näkymätön kortisto pysy perässä.

Tulostin sylkee lisää menneisyyttä.
Monta, muokattua kopiota samasta aiheesta.
Minä en voi lopettaa, onnekkaat apulaiset voivat.
Koska tahansa kuka tahansa voi tulla,
mutta kukaan ei viivy pitkään.
Viimeisimmän kanssa löysimme paikan
jo muutamalle asiakirjalle.
Todellisesta siisteydestä ei ole toivoa.

Minä jatkan itseni tuhoamista,
paperi kerrallaan.
En enää tiedä mikä on totta.
Vannon, etten lopeta,
ennen kuin olen vuotanut kuiviin paperihaavoista.
Muuten kukaan ei näe,
miten minuun sattui.