Ikuista tuijotusta.
En ole vieläkään ymmärtänyt
miksi minä katson mustaa ja muut valkoista.
Kun minä palelen talvella
muut heittävät vaatteitaan pois helteessä.
Ja aina vain kylmää
sisältä ja ulkoa.
Minä katson peiliin
ja näen vieraan ihmisen,
kun muut katsovat täydellisiä kasvojaan.
Ja yhä enemmän olen eksynyt itseeni
ja ajatuksiini.
Kantamattomalla äänelläni rauhoittelen itseäni,
kyllä talvikin voi olla kaunis.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
