Riittämätön.
Se minä vain olen
ja toisaalta, en mitään.
Jo aikoja sitten menetetty kontrolli
elämästä, tunteista, ajatuksista, tekemisistä.
Halusin vain jo ottaa palan
ja pitää sen itselläni, tulla täydeksi.
Aina kello kuusi, ruoka-aikaan.
Toivoin, että voisin pitää sen.
Osan minua ja kaikkea muuta.
Sillä kukaan ei tiennyt miten hitaasti sekunnit kuluivat.
Koska kaikki nauttivat täydellisyyttä.
18.29.45
Laskin niistä jokaisen.
Yhä kellon viisareita vilkuillen,
toivoin että joku jo ottaisi sen palan pois minusta.
Kun päivä tummui ja lumisade lakkasi.
Vaikka oikeasti
minä halusin pitää sen.
Selite:
Vielä 5 minuuttia ja 45 sekuntia ja sitten se lähtee pois
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oi,kirpaisevan tunteellinen runo,juuri sellainen,joka on pakko lukea vähintään kolme kertaa putkeen.Taitava olet:)
Ja kiitos kaunis kommentistasi:)