Puun tytär, tuulen jälkeläinen

Hän käveli joen rantaan.
”Mene pois, emme me sinua tänne halua!”
Huusivat muut.
”Ääntänne korottakaa!
Jos aiotte saada minut pois juuriltani,
minut puun tyttären ja tuulen jälkeläisen”,
vapaa sielu vastaa.

”Korottakaamme ääntämme!
Ajakaamme pois kummajaisen”,
Ei sillä ollut vaikutusta
lehtikansan tyttäreen.
.
”Huutakaa kovempaa”,
tämä vastaa pyörremyrsky silmissään.
”Niin tehkäämme.
Kulje pois!
Mene maahasi takaisin”,
ihmiset huutavat pilkaten.

Hän lähtee pois.
”Älä itke pikkuinen!”,
tuuli kuiskaa tyttärensä korvaan suippoon.
Puut suhisevat vastalausettaan:
”Lopettakaa huutaminen!”

Kyynel kylmä vierähtää.

”Älä mene pois pikkuinen”,
äiti puu anelee tyttäreltään.
Mutta tytär on jo mennyt,
maille manalan.
Yksi kyynel vielä vierähtää,
muistoksi maailman joka kerran oli elämän.