Ilta on tumma,
on tähdetön yö,
kun yksin maailmassa kuljen.
On avara maailma, on avoin tie.
Reppua ei minulle kuitenkaan alussa annettu,
ei eväitä elämään.
Kekseliäisyydellä saan itselleni laukun.
Kudon sen unelmista, kokemuksista
ja matkani kilometreistä ja vuosista.
Evääni saan rohkeudesta,
puista polun varrella,
ihmisiltä vierellänni.
Selite:
Satuin löytämään pöydän laatikostani.
Ajattelin laittaa sitten tänne teitä ilahduttamaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on todella hieno runo! :) Kekseliäs aihe ja erittäin hyvin toteutettu.
Tykkäsin! (:
Ihanaa ja taidokas sanoilla leikittelyä!
Pidän todella. Jotenkin sellainen tsemppaava runo elämän tielle.
Synttärionnea!
Tämä on todella hieno runo! :) Kekseliäs aihe ja erittäin hyvin toteutettu.
Tykkäsin! (:
Ihanaa ja taidokas sanoilla leikittelyä!
Pidän todella. Jotenkin sellainen tsemppaava runo elämän tielle.
Synttärionnea!