Viimeinen

Ei nyt, minulla on muuta tekemistä.
Ei nyt, minua ei huvita.
Ei nyt, sinä olet huonoa seuraa.
Ei nyt.

En ole edes vastauksen arvoinen,
en edes lauseen jossa ilmoitat sen.
En tiedä mitään tästä elämästä,
miten minä voisinkaan?
Kun sinä et opeta laisinkaan.

Minä lähetän aina ensimmäisenä:
”Milloin pelaamme taas” ja hymiö,
vastaus melkein aina: illalla, kun olen tullut ja mennyt.
Kolme tuntia jälkeen sen ajan,
ehkä sallit vastata siihen viestiini, jonka eilen lähetin.
Eihän sillä loppujen lopuksi ole mitään arvoa,
se on vain haaveita surkeita.

Minä olen sitten kun - listalla.
Sitten kun olen tämän kirjoittanut.
Sitten kun olen siivonnut.
Sitten ehkä tuhannen vuoden kuluttua
Sitten kun olet jo kuollut.

Ei se tunnu hyvältä.
Tunnen elämän virtaavan pois,
ei minulle ole arvoa täällä.
Ei minua kaivata kuin silloin,
jos on jotain valittamista.
Minähän olen se muuri joka suojaa,
muuri joka kestää.

Olen aina viimeinen, ikuinen.