mä olen aina ollut iloinen ihminen. pieni ja iloinen. kukaa ei oo kuitenkaa nähny sitä mun tuskaa, mikä on jäänyt elämään mun sisälle. mulla oli huono lapsuus. tiedän liian hyvin pelon tunteen. oon joutunut tuntemaan pelkoa läheisten ihmisten puolesta. koskaan en tiennyt elääkö äitini enää huomenna.
vaikka mun ei oo enää tarvinut muutamaan vuoteen pelätä, ni se pelko on jäänyt asumaan muhun. enkä vaan pääse siitä eroon. oon aina ollut tosi huono puhumaan mun lapsuudesta. oon kuitenkin rohkaissu mun mieleni ja puhunut mun rakkaimmille ystäville ja yhdelle srk työntekijälle. tälle työntekijälle on ihan äärettömän helppo ja hyvä puhua. hän on ihana ihminen ja tosi tärkeä mulle. nyt tää ihminen kuitenkin muutti ja pelkään, että joudun ottamaan taas takapakkia, kun tulee ahdistava olo enkä saa puhua hänelle. totta kai mun ystävät kuuntelee aina ja moni muukin ihminen, mut se puhuminen on vaan niin vaikeeta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
