Voi kun sä oisit todellinen
Olis mulla silloin elämä riemumielinen
Vaan olet patsas mun unien
Siellä mä satamassa kulkien
Pieni merenneitoni oot sä vaan
En usko rakkauteni kuolemaan
Mitä vaan teen, et sut eloon saan
Veisit mut elämän hurmaan
Vaan onko tieni kohtaloon julmaan
Kuka tekis musta vierelles patsaan
Silloin voisin sua aina koskettaa
Käteni sun povelles yössä laittaa
Pimeässä heräisimme eloon
Kuljettais mustan yön sylissä valoon
Kauneudessasi on vaan sitä jotain
Pistettynä suhun rakkauteni atrain
Joka ei satuta vaan saa sut tunteen
Kanssani meren aalloissa kulkeen
Oltais suuren sinisen valtiaita
Uitais kauniisti kuin kaksi haita
Elämäni on ehkä pelkkää haavetta
Rakkauteni harhaisen valetta
Mutta kauneuden pauloissa olen tänne syntynyt
Ei kelpaa mulle nainen, jonka kenkä kevyt
Siksi vaikka nukun tästä elämästä pois
Jos silloin sieluni sua lähempänä ois
Katson rantaan nyt tässä, jossa istut
Pärskeistä taas siinä kastut
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut