On päivänkin keskellä joskus yö
Pitää itsensä radalla on täysi työ
Silloin kun liikaa ahdistaa
Täytyy pulloa elämän ravistaa
Saat ehkä jälleen makeaa maistaa
Kun kulkea uskallat elon sivukaistaa
Huulilles otat taas mansikkaa
Ei sitä voi koskaan olla liikaa
Kyllähän tää kesä hullaannuttaa
Se maalaa värein kirkkain mielenmaisemaa
On päivänkin keskellä joskus yö
Sydän sataa silloin rinnassa lyö
Ei vaan radalla nyt pysähtyä saa
Älä ota vastaa enää yhtään riesaa
Kun kerran kirkonkellot sulle kajahtaa
Silloin voi kaikki sua kaiholla muistaa
Vaan tänään näät vielä tulevaa
Tuota rakkauden sanojen tulvaa
On kaikki taakse jäänytkin kultaa
Läpi elämän paperin ilo kuultaa
On jossain portti ikuisuuteen
Silloin käydään ajattomuuteen
Huulilles otat taas mansikkaa
Ei sitä voi koskaan olla liikaa
Kyllähän tää kesä hullaannuttaa
Se maalaa värein kirkkain mielenmaisemaa
Vaan tänään näät vielä tulevaa
Tuota rakkauden sanojen tulvaa
On kaikki taakse jäänytkin kultaa
Läpi elämän paperin ilo kuultaa
On jossain portti ikuisuuteen
Silloin käydään ajattomuuteen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut