Tämän kimaltelevan joen rannalla
näen kauneuden elämän virralla.
Nyt uskoa voin rakkauden voimaan
ja sydän ei huku, vaan herää elämään.
Kohtaan yössä sinut rakkaimpain
ja uskon jälleen voimaan suurimpaan.
Hetkinä yön hiljaisuuden olen elossa
ja sydämeni lyönnit sata minuutissa.
Kauneutesi saa minut leijumaan
ja oon onnellisin päällä maan.
Vahvistat mua, kun katsahdat minuun
ja vihdoin saat sydämeni kivun katoamaan.
Et voi kuvitellakaan miltä tuntui,
kun sänkyssä vain tyyny ja peitto.
Olin silloin niin yksin ja heikko.
Se särkyneiden sydänten peikko.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Alun koristeellisuus muuttuu runon lopetuksessa hauskasti pilke silmäkulmassa kirjoitetuksi *Kiitos
Upeaa metaforaa, kaunista, sensitiivistä lyriikkaa!
Sivut