Kaksi

Kellon viimeinen sekunti aikaamme syö
Onko täällä rakkaudessa ikuinen yö
Vain veret toisistamme imetään
Kuin Dracula me täällä eletään

Mehut toisistamme vaan viedään
Kuinka opimme toisiamme sietään
Kaksi sielua mustaa
Toistensa varjojansa jahtaa

Vaan emme osaa irti päästää
Henkeämme täällä säästää
Kerran hypätään syvään veteen
Tuleeko kenties musta taivas eteen
Mystinen voima meidät täällä sitoo

Ollaan tummuuden luomia lapsia
Pelon päivien elämään kutsumia
Emme osaa ketään toistakaan rakastaa
Jäämme aina noiden varjojemme taa

Oomme vain kaksi
Syntyneet liekeissä palaviksi
Kohtalomme meidän
Olla välähdys pimeän

Enää emme osaa irti päästää
Henkeämme täällä säästää
Kerran hypätään syvään veteen
Tuleeko kenties musta taivas eteen
Mystinen voima meidät täällä sitoo

Oisipa aika jo ajaton. Sielumme varjoton
Uskoisimme valkeuteen. Aikaan uuteen
Vaan olemme tässä. Hetkessä synkässä
Uskomme vain kylmään. Siksikö jää meidät peittää
Näemme vain tyhjää. Siksikö mustat siivet saimme
Uskomme vain kylmään. Siksikö jää meidät peittää
Uskomme vain kylmään

Mehut toisistamme vaan viedään
Kuinka opimme toisiamme sietään
Kaksi sielua mustaa
Toistensa varjojansa jahtaa

Vaan emme osaa irti päästää
Henkeämme täällä säästää
Kerran hypätään syvään veteen
Tuleeko kenties musta taivas eteen
Mystinen voima meidät täällä sitoo