Jos sä tietäisit, kuinka pimeetä/
On olla mun tässä maailmassa mun kengissä/
Mustat vaatteet, rikkinäiset farkut/
Ei elämässä enää naruu mihin tartut/
Toisaalta köysi löytyy mihin tarttuu/
Siinä on se silmukka mikä vie arkkuun/
Mut tä emotionaalinen tila vie kohta sinne/
Sinne, en tiedä vielä minne/
Kukaan ei nää miten tipun, mä tipun/
Tahtoisin kirjassa kääntää uuden puhtaan sivun/
Kun kaikki aina päällepäin hyvältä näyttää/
Mut onnellisuuteen on materialismii vaikeet käyttää/
Käyttää tai keuhkot vedel täyttää/
Pystyykö enää pinnalla päätä näyttää?/
Vai väsyykö lopullisesti/
The end, kiitos ja anteeksi/
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mä tykkäsin tästä. Tämä oli jotenkin niin sielullinen. Vaikuttava ja pistävä. Kerta kaikkiaan upea, ei tästä voi oikein muuta sanoa. Oivoi, upeaa. (:
Upea runo. Pidin todella kovasti.
Mä tykkäsin tästä. Tämä oli jotenkin niin sielullinen. Vaikuttava ja pistävä. Kerta kaikkiaan upea, ei tästä voi oikein muuta sanoa. Oivoi, upeaa. (:
Upea runo. Pidin todella kovasti.