Harmaat ikkunat

Runoilija udied

mies
Julkaistu:
3
Liittynyt: 2.9.2012

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Outoja ajatuksia.
 

Liian useasti kaadun samoihin portaisiin.
Liian useasti omaan varjooni.
Talo ympärilläni on kylmä ja karu.
Jokainen päivä toistaan pimeämpi

Jokin odottaa minua pimeässä.
Tunnen sen seuraavan liikkeitäni.
En tiedä onko päivä vai yö.
Ikkunat ovat niin harmaat.

Jälleen kaadun omaan varjooni.
Olisipa joku joka nostaisi ylös.
Mutta olen yksin tässä tyhjässä talossa.
Pian varjokin jättää minut.

Yritän sytyttää viimeistä savuketta.
On niin kylmä ettei se pala.
Taulut ja maalaukset putoavat.
Tapettikin rapisevat alas.

Viimeisen kerran kaadun näissä portaissa.
Tällä kertaa varjokaan ei ole paikalla.
Olen liian pieni näin suureen taloon.
Hukun tähän tyhjyyteen.

Valo kaikkoaa huoneesta.
Heikko verho putoaa ikkunalta.
Lattioilla on liikaa pölyä.
Hitaasti lopetan hengittämisen.

Selite: 
Vanhaa tekstiä arkistoista.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot