Keikkuen tulevi...

Runoilija Punainen Joutsen



Kevyt neito, heleä henki;

Maa painuu. Höyry nousee...

Iloisesti hypellen ja keinuen

norsun askel,

tanssiva kaski, narisevat lattialaudat.


Hieman lihaa luiden ylle,

sammalpeite, kukkiva vuori,

lammen lumpeen ylpeä silmäys,

elollinen lillukkainen.


aste.aste.nouse.laske.
Nousee. Laskee.Laskee.Nousee.
Nousee.Nousee!Nousee!!Nousee!!!


torvein toitotukseen:


ELÄKÖÖN!  ensikäynti: vasen oikee tasapaino,

raajat vaakaan ja härkää sarvista.

Istutaan hetkeksi ja jatketaan taas.


 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kevätkö keikkuen tulevi?
Runoilijan runsauden tuutista pelmahtaa ilmoille sanojen väkevä sirkus!
Pidäkkeetön ja hurmaavalla tavalla riehakas.
Melkoisen lennokas kevätilottelu vie polkkaan kuraisen maan yli?
Tässä on jotain hyvin leikkistä, samalla jopa haaveellista tunnelmointia.
Kerrassaan mainiota runoilua, josta kannattaa nauttia.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot