yksin

olimme ystäviä,
parhaita ystäviä.

kerroimme kaiken toisillemme,
pienimmätkin salaisuudet.

teimme runoja toisillemme,
tarinoita rakkaistamme.

mutta nyt,
kun et halua nähdä minua.

teen runoja yksinäisyydestä,
itken omassa yksinäisyydessäni.

tunnen tuskaa sisälläni,
kun näen liekit silmissäsi.

vihaan itseäni niin paljon,
etten voi edes katsoa peiliin
ja nähdä hirviötä edessäni.

ehkä siellä jossain,
syvällä sydämessäsi,
olisi tilaa yhdelle anteeksipyynnölle.