Minä olen rakkaudesta kipeä.
Vai miten se meni?
Rakkaudettomuudesta sairas.
Tiskaan kahden ihmisen tiskit,
silti asun yksin.
Kyljessäni huokailee öisin vain,
ei silloinkaan.
Jatkuva turvallisuuden pula, hätä
Oletko se sinä vai joku aivan muu?
Laita valot rappukäytävään,
jotta näen ovisilmästä.
Valkoiset kolkot seinät eivät oikeasti ole edes valkoiset
Tylsät vain.
Miten olenkin kotiutunut tänne näin hyvin,
etten tahdo nousta aamulla sängystä
En edes päivällä.
Öisin kuuntelen naapurin äänekkäitä aivastuksia, vesiputkien kohinaa.
Kuulen sydämeni lyönnit,
vielä kuulen.
Muistan jokaisen kosketuksesi, minussa
ja odotan vain lisää.
Kaikesta siitä väärästä huolimatta.
Kerrankin tunsin riittäväni.
Valheelliset sanasi kaikuvat muistoissani.
Istun nojatuolissa,
villasukat jalassa,
päällä liian suuri paita
ja risti kaulassa.
Minä tarvitsen, kenet vain,
on niin kovin kylmä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi