Pakkanen porasi reiän sydämeen,
Laulussa sanottiin etten elä talven yli.
Kuka päätti että vaahteranlehdet kellastuu ja
punastuu? Kuka päätti sen, että lehdet tippuu puista syksyn tullen?
Kuka sanoi sen, ettei usko minua, kun kerron,
että vaahteranlehtien lailla minä lopetan
roikkumisen ja putoan pian maahan,
kun en olekkaan enää vahva.
Lyyhistyn.
Puun lailla kylmän käperäessä kokoon,
lehtien sijasta minulta putoilee extra määrä hiuksia.
Lopulta lumi sataa maahan, painaa viimeistäänkin minut ja puut, oman painonsa alle luonnon samalla hukatessa kauniita värejä maailmasta.
Aurinko piiloutuu lopullisesti,
samalla minun silmieni palo sammuu.
Eikä se elämänjano janota enää...
Sillä minä olen kesä.
Selite:
Syksy 2010
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi