”Nuo mustavalkeat muistot käsinkosketeltavat,
kauniina soivat mielessäni.
Saavat minut hymyilemään.
Hirmumyrskyjä yhteisellä matkallamme,
aurinko nousee idästä.
Tummat pilvet poistuvat ja rakkauden voi nähdä,
kosketa minua, armain,
palvo minua, rakkain,
koska niin minäkin sinua.”
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo :)
On käytävä läpi myrskyjä tunteakseen tyvenen rauhaisana ja ihanana. Rakkausrunoa parhaimmillaan, aidoimmillaan.
Kaunis ja kertoo aidosta rakkaudesta. Hienot kuvaukset.
hmm.. Aivan ihana tää on! :)
Paljon rakkauden tunnetta!