Muistatkos lainkaan,
tuota taianomaista aikaa.
Yhdes' käveltiin,
metsissä samoiltiin.
Liekö tuo tottakaan,
ollaanko nyt aivan kahdestaan?
Tönäisit hellästi,
kosketit ihanasti.
Poveni työntäin sinut alas,
kuulenko oikein, hengitykseskö lakkas?
Kuumat huulet vasten sun,
päätellä voi, tunne ei ainoastaan mun.
Käteni hivuttaen alemmas,
vielä, lisää, hiukan vaan.
Tyttö ja poika kietoutuneina toisiinsa,
rakastaen ikuisesti, ei mitään kauniimpaa.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi