Sinä sanoit
”Kaunis”
Ja minä tulin luoksesi uudestaan
ruohotietä
lyhtyjen alla
väristen
janoisena
Mutta joku olikin
juonut lasistani
Minä en käytä
tuota huulipunaa
Tyynyllä oli kultainen kiehkura
Kaiketi kaipasitkin
vain jotakuta
piirtämään kuvioita hienosokeriin
nojaamaan leukaa kämmeniin
silmiä sinun silmiisi
Hetken
– sen ainoan yksinäisen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea ja kaunis runo! :)
pysäyttävä,hyvin tulkittu
Kauniin rehellinen runo
Uskomattoman upea!
Tämä tuntuu sydänalassa, koskettaa jokaisella säkeellään lukijaa, eikä taatusti jätä kylmäksi!
jos runossa voi olla herkkää tunnetta kuin valtavaa painetta ohuessa lasiesineessä, tässä sitä on. uskomaton lukukokemus, ensimmäinen kylmiä väreitä aiheuttanut runo. vaikkei kieli ja runon muoto, eikä oikeastaan mikään ole perinteisen ammattimaista tai "laadukasta", se on, no, täydellinen runo. toistan vielä: uskomatonta. ole ylpeä itsestäs.
wau. vahva, surullinen, UPEA. osaat kirjoittaa todella hyvin. wau.
Sanaton...kertakaikkisen kaunis runo selvine vihjeineen.
Silmäilin muitakin runojasi kuin nämä, joihin kommentoin. Tämä erottui joukosta - ei pelkästään pituudeltaan, vaan myös tarinoivalta otteeltaan.
Runon kertomuksen selvittämiseksi on tässä annettu enemmän vihjeitä kuin muissa, toisaalta tässä se on pirstaleisempana kuin muissa. Juuri näistä syistä pidän tästä niin paljon - se tulkinnanvapaus yhdistettynä kiehtoviin johtolankoihin.
"silmiä sinun silmiisi"
Alkusoinnut ja ajatus tuon takana, oi, hetkeen en ole tällaista elämystä mistään runon säkeestä saanut.
Koskettava.