se ei jätä yksin.
seuraavan nään
puiden alla
ainoa ystäväni
se tietää minusta
enemmän kuin
kukaan muu
se luokseni tuli
kun onneton
etsin piemeästä
pimeää
valosta valoa.
vaikka se ei luokse
se on aina lähellä.
en siitä katseella
otetta saa
se katoaa.
silti kulmasta silmäin
käynnin keinahduksen
havaitsen
Selite:
särkyneen sydämen varjo, ei sitä muut näe.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunista kirjoitusta ja kiva aihe, tuo oma varjo. :) Pidin.