Olen ravistellut näitä liitoksia jo aikani
sora irtoaa pölynä, katoaa laskeuduttuaan,
Sinä unohdat sen minkä
minä en voi antaa olla,
hiljaa ja vaikeasti voin murista mitä et halua
sillä
olemme olleet jo hetken poissa.
Ja mitä meistä jäi jäljelle on naarmut parketissa
asunnot ilman sanaa koti
sekä vanhojen kertomusten kaiku.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi