Ei se tunne, kun sinun katseesi uppoaa minuun, katoa.
Ei, vaikka kuinka jossain kaukaisuudessa niin tahtoisinkin.
Sinä tulit jäädäksesi. Sinä poltit itsesi sydämeeni samalla,
kun käsiäsi kuumotti.
Kun sinun vatsasi sopukassa kihelmöi
ajatus minusta.
Kun sinun mielessäsi kaikui kaikki ne sanat,
joilla rakastin,
huumasin,
pyöritin
ja joiden varjoissa sinulle antauduin.
Silloin se, että tulit, merkitsi minulle enemmän, kuin ne
tuhannet kirjaimet, joilla viestin hulluuttani
sinuun.
Enkä minä puhu siitä kerrasta,
kun sinä makasit tuossa minun tyynyäni vasten.
En minä kerro siitä,
kun teinirakkaus astui meihin suloisesti kieputtamaan.
Minä puhun siitä,
kun sinä sanoit sanoja, kerroit, nauroit ja välillä itkit.
Minä puhun siitä,
kun sinä kirjoitit ja samalla mietit, miksi minä olen
sinulle,
vieläkin.
Voithan sinä ajatella, että minä olen helppo.
Voit rauhassa kuvitella, että minusta saisit kyltymättömän rakastajan.
Ehkä niin olisikin ja sitten kuitenkaan ei.
Minussa olisi sinulle itkua ja vaivaa
sen kaiken ilon keskellä.
Ja samaan aikaan sinä tiedät,
että minut saatuasi, olisi sinussa aina
kaipaus iholla.
Se taitaa asua sinussa jo nyt.
Ja minä tiedän ja uskon sanojasi,
kun kerrot minulle, että et olisi vaaleanpunainen unelma.
En minä koskaan sellaista tahtoisikaan.
En enkeliä vuoteelleni loistamaan.
Mutta minä tahtoisin äänesi kaikumaan,
suloisuutesi saapuvan syliini.
Minä tahtoisin sinut ja sinua.
Sen, mitä sinä olet.
Ja nyt kun tiedät sanojeni merkityksen,
minä kerron,
kuinka tahtoisin kauan vaeltaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
