Suru lailla sateen maata kastelee.
Päivä yöksi vaihtuu.
Tunnet vain kuinka aika matelee...
Kaik onni vain taivaaseenko haihtuu?
Kuolla tahdo en silti tunne outo rinnassa on.
Kysyn vain, miksi oonkaan onneton?
Kyynel pieni koko järven täyttää jos siinä on vain rakkautta. Mun kyyneleet eivät sitä täytä sillä se on täynnä kaipuuta. Mitä ikinä teetkin öisin voit olla varma että sua mä ajattelen. Tähtiä mä tuijotan...
Itseni yllätän taas haaveilen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on yksi näiden sivujen valoisimmista alakulosururunoista. Ei katkeruutta, ei syyttelyä, ei nurkumista eikä valittamista. Silti malankolia on totta ja rehellistä.
Tämä on yksi näiden sivujen valoisimmista alakulosururunoista. Ei katkeruutta, ei syyttelyä, ei nurkumista eikä valittamista. Silti malankolia on totta ja rehellistä.