En voinnut koskaan kuvitellakaan.
Että joskus mahdollisuuden elää saan.
Ei se silti saa kaipuani loppumaan.
Päin vastoin se saa sen uudestaan nousemaan.
Yksi yö tuntuu tuhannelta kun sua odotin.
Mutta nyt pelkään että luottamuksen onneen kadotin.
Olen pahoillani jos sinua joskus loukkasin.
Sua säälimättä satutin vaikka vannoin rakastavani.
Nyt kun läheisessä puistossa penkillä istun.
Mietin, näen vapaan linnun jolla ei kiirettä ole.
Kun kotiin palaan sut paikallas nään sisälläni kidun.
Pakko sulle jotain on sanoa vaikka tiedän etten siihe kuole. Mutta kyseessä olet sinä! Ainoa ihminen jonka tiedän olevani minulle rakkaampi kuin itse minä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
