Taas... Sulle kirjoitan... Runon, runon kauneimman.
Tarinan! Tarinan ikuisen ja puhtaisimman.
Ei ole päivää jolloin aurinko mua sokaisi.
Kauneutes mut sokaisee, kunnes unohdan.
Toivoin aina ja yhä enemmän et tiemme kohtaisi.
Sua odottaessa vain uneksin ja lopulta nukahdan.
Pilvettömältä taivaalta näätkö taivaan sinisen?
Olemme kovan tien kulkijoita, tien kivisen.
Ei tuuli tuo sanaani sun korvaasi joten et sitä kuule.
Tiedän että musta välität älä muuta luule.
Miks mun täytyy vain odottaa miksen sua jo saa?
Et pyydä enkä kuitenkaan sua voisi unohtaa.
Hymysi mut elämään saa.
ja vaikka pilvet taivaalta hajoamaa!
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
