Hiljaa hiipii kevät kolostaan,
talven kainalosta nostaa päätään.
Odotan kesän kiiruhtavan kannoilla,
täyttävän mieleni metsän havinalla,
aaltojen loiskeella,
kuumalla hiekalla,
aamukasteella varpaissa,
usvana järven pinnalla.
Ehkä kesä kiiruhtaa,
kevään koittaisi ohittaa,
vaan nyt on aika sarastuksen,
pienten hentojen silmujen,
aamun kirkkaan kuulauden,
maan henkiin heräämisen.
En voi kevättä ohittaa,
vaikka petollisesti tarjoaa kauneuttaan,
pitää vain jaksaa odottaa,
että kesä saapuu sitten aikanaan.
Selite:
Kuuhukka ryömii myös talvikolostaan ja haistelee jo kesää..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Toivoa, kauneutta, odotusta ja valoa :) Kiitos peikkoseni, että levität positiivisuutta ja lämpöä sulattamaan jään kylmettämiä sydämiä.