Pimeinä hetkinä,
varjojen laskeutuessa,
kuulee sen naurahduksen.
Sen joka tulee seinistä,
tai maalauksista,
sen jonka tuntee ihollansa.
Hipaisten koskettaa,
katseellaan satuttaa,
huudoillaan tuhoaa.
Aamukasteen saapuessa
hiljaa hiipii, katoaa.
Tahraiset jäljet jättäneenä,
ensi yötä odottaa..
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pelottava sointi runossasi tekee siitä hyytävän hienon.pidin paljon.