Hiljaa hengittää tunturimaa
avaran taivaan alla,
muistoja tuuli kuljettaa
vaaralla aavoimmalla.
Nuotion loimu ja hiljainen tie
tuhansien tarinoiden taakse vie.
Äänesi niissä yhä kantaa,
jokainen aatos lämpöä antaa.
Kehdossa keinuvi äitinsä luo,
kaivattuun syliin rauhaa suo.
Tuudittaa uneen hellimpään saa,
kun on saanut niin paljon rakastaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit