Isjaki

Runoilija Christabel

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 6.3.2007

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

..
 

Hengitän syvään.

Kun puhallan ulos, tynnen sykkeeni laskevan. Kun vedän ilmaa sisään, kylmä vihloo keuhkoissani. Sykkeeni palaa takaisin korkealle.

Vereni kuohuu. Joka aalto polttaa. Kuin se kiehuisi sisälläni.

En näe mitään. Silmäni ovat sisäänpäin, näen vain itseni, kuin peilistä. Peilistä, joka näyttää kuvani sellaisena kuin sen halua nähdä.

Kuulen musiikkia. Kuulen uuden maailman. Se on kauniimpi kuin tämä. Kuulen värejä. Punaista ja sinistä, ehkä vihreää. Kuulen yön ja meren. Öisin meri ja yö ovat näet yhtä.

Ihoni on kananlihalla. Väreitä kulkee yksitellen pitkin selkääni. Ensimmäinen. Toinen. Kolmas. Tahti kiihtyy ja sekoan laskuissa. Mitä ne ovat? Pyrkiikö joku minusta ulos? Jos, niin toivon ettei se lähde koskaan.

Aika odottaa minua. Se tahtoo jo mennä. Kun se kyllästyy odottamaan ja alkaa taas liikkua, jää vain tyhjyys.

Ei mitään.

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot