Taisto

Taisto, kurjuus elon, jo monet painaa maahan, /
toisen työnä aate, no aatellahan saahan. /
Mielenvankiloista vaan huutavat jo väet, /
kaiken paitsi ulospääsyn näet.

Kahleet, kolkot, painavat, sua sitoo täällä, /
mielenvointi vakaa, kevään ahtojäällä. /
On aate joskus liikaa, pois et pääse sieltä, /
miten joka asia voi painaa mieltä?

Vapahtajaasko ootat, sun kahleet kiinni pitää, /
ei kukaan sua auta, kukaan ei tee mitää. /
Valoa jos itse, et aio löytää siellä, /
ei vapahtajaa näy Emmauksen tiellä.

Vangittu on sinut, siis mieles syvään suohon, /
jos hetken mulle suot, suon vastaukseni tuohon. /
Vangitsijas sinun, peilistä katsoo sua, /
jos hetken vielä kestät, niin kuunteleppa mua.

Mieles, taistoon valmista, on se koitos elos haikein, /
mielenkahleet valtavat, vastus mitä vaikein. /
Mut kerran vapaaks luotua, ei kahlita voi kukaan, /
jos itseäsi lasketa, laskuihin ei mukaan.