Retki

Maailman kun sä saavut, sä olet tyhjä taulu, /
mitä susta tulee, voit olla kaunis laulu. /
Taikka irvikuva, ihmisestä tästä, /
viisaudessaan kaiken tietävästä.

Ja nuorena kun matkaan lähdein kotisatamasta /
silloin tajusin mistä kyseessä on vasta. /
Vaaditaanhan onnesta kai liian kovaa hintaa, /
mut jossei ui ei pääse pintaan.

Sotaa ikuista mä kävin turhaan kanssa Herran, /
ei sitä sotaa voiteta, ei edes yhden kerran. /
Aina kun mä luulin, et murheet elon puuttuu, /
niin Herra pitää huolen et se muuttuu.

Mut älä turhaan murehdi, elonretken teitä, /
ja rakkautta jos saat, älä sitä hukkaan heitä. /
Joskus menee pieleen, mut älä sitä pelkää, /
murheille voi joskus kääntää selkää.

Vain uurnalehdon kulma määränpää on elämällä, /
viisas ottaa kaiken irti matkallansa tällä. /
Välil virvatulet, johti minutkin kai harhaan, /
veivät melkein nuoruuteni parhaan.

Vaan hetken täällä heilutaan, taakka joskus raskas kantaa, /
mut elämä on kaunista jos sen olla antaa. /
Nauti, tykkää, rakasta, vaik jo hiipuu elonretki, /
niin kauniimmaks käy aina joka hetki.