Minä silitän pienen hentoa tukkaa,
joka illanhämyä vaaleana hohkaa.
Käden painan äidin poskea vasten,
sydän hehkuen katson unta lasten.
Kyynel vierähtää poskelle suolaisena,
päivän torujen seurauksena.
Suothan pienoiseni anteeksi sen,
jokaisen kärsimättömän hetken.
Sen etten ehtinyt kuunnella,
kuinka ymmärtänyt en teidän touhuja,
vaikka itsekin joskus leikin niin,
silti aikuisuus painoi sen unohduksiin.
Kuinka kovasti sinua toruin ja nuhtelin,
herkkää mieltäsi satutin.
Mutta lupaan sinulle lapseni,
joka päivä olen äiti parempi,
sillä sinä kasvatat minua,
aivan niinkuin minä sinua.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit