Tyttö istuu taas ikkulaudalla yksinäin,
muistaa miltä kerran joskus tuntui rakastaa.
Hän kadotti sen tärkeimmän,
oman elämän.
Tyttö joka joskus ennen osasi rakastaa,
menettänyt oli rakkautensa,
eikä tiedä enää mistä hän sen takaisin saisi.
Hän tahtoi valkoiset siivet,
sai vain harmaat valkoisten sijaan.
Pian rakkaus satuttava ne mustaksi värjäsi.
sydämestä hyvästä tulikin kylmä ja paha,
eihän tyttö sitä tahtonut.
Yritti tyttö sen estää,
miten hän sen kestää?
Tyttö harmaanmustilla siivillään lentää,
etsii omaa elämää,
yrittää päästä pois tyhjyydestä,
saada takaisin siivet valkoiset.
Entä jos huominen näyttäisi paremmalta? Tyttö ajattelee,
ja niinhän se onkin.
Tänään hän lentää siivin valkoisin,
vaikka edelleen on vailla elämää,
Rakkauden täyttämää elämää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
