Bagatelleja

eräänä päivänä
vihdoin
siirrän verhon sivuun
avaan ikkunan

jalkakäytävällä kulkee ihmisiä
niin lähellä
voisin koskettaa heidän hiuksiaan

sivelen talven rapauttamaa ikkunanpieltä

*

mies tulee yksin

kuulkaa
sanon
ja hän vilkaisee ylöspäin

kuulkaa, lapset, ei saa leikkiä samovaarilla
huudan huoneeseeni

hän
asettelee katseensa takaisin nupukiville

*

alkaa sataa
kengät avaimet
kiire
takin puen portaikossa

ulkona tuoksuu kostuva katupöly
lohdutus putoaa kasvoilleni

*

takoraudoitetun oven takana
rommitoti tammipöytä puheensorina

vieressäni kaksi miestä riitelee
hyvät herrat
tunnistan tuon itsessäni
hormonit venyttävät riitaa
kun kaikki on jo sanottu

mutta että miehetkin
keskenänne
vai hamettako olette vailla

*

saksofoni
vaeltaa ja valittaa ihollani

enkä välittäisi tietää missä olen
minne palata