suoja

Edes silloin
en uskonut
kun kultasit jalustaani
kuinka kaunis teko
voi hetkeksi murheen unohtaa

anna aikaasi
vannon etten sitä tapa
sillä sieluillemme se jatkumo on sama
välissä puun tai kuoren
sain aatteen terävän kuin nuolen
kuolen jos kuolen 
mutten tee sitä huomen

siis katso ylös ja sen ohi
mitä taivaankanneksi kutsutaan
ei mitkään maailman valat
estä aaltoja lyömästä rantaan
ei tuulten teitä jotka kauaksi kantaa
tai maan povea joka lämpönsä antaa

mieti siis hetki
merkillisiä lakeja
harhakuvia 
unen sisäisiä unia
taivaan loimuavia tulia

uskomatta mihinkään luonnottomaan
on se kaikki silti olevaa
vain harhaiset muurisi sinua suojelevat